Kiireisimmät ajat alkaa töissä kuitenkin jo vähän helpottaa, ja stressin lientyessä nappasin itselleni flunssan ja kurkunpään tulehduksen. Olin siis toissaviikolla pari päivää sänkypotilaana. Täällä ei lääkkeiden kanssa säästellä; lääkäri määräsi heti kuutta eri lääkettä, joita tulee nauttia useaan kertaan päivässä. Laskujeni mukaan popsin 19 kertaa päivässä antibiootteja, yskänlääkkeitä ynnä muita. Turvallista? No ainakin tehokasta, sillä jo kahden päivän jälkeen olo alkoi jo olla kohentunut. Väsyttäviä ne lääkkeet kyllä oli, nukuin vaivatta pari vuorokautta putkeen pitäen vaan pienet ruokatauot välissä. Oli huippua päästä taas takas töihin. Vaikka päivät täällä on törkeen rankkoja ja väsyttäviä, niin tää on silti huipuin työ ikinä!
Monet onkin multa kyselleet, mitä me täällä oikein tehdään, ja suunnittelin tekeväni jonkinlaisen laajemman postauksen aiheesta myöhemmin, kun alan olla itsekin paremmin kärryillä asiasta. :-D Niille, jotka ei vielä tiedä, työskentelen siis lasten aktiviteettioppaana hotellissa. Tyypillistä työpäivää on hieman vaikeaa kuvailla, koska jokainen päivä on täysin erilainen ja melkeinpä mitä tahansa voi tapahtua! Mutta sen voin sanoo että tää on älyttömän hauskaa, ja varmasti hulluimpia töitä ikinä. Meidän lastenklubi ei oo aivan se perinteisin, mihin lapset tulee ja sitten askarrellaan porukalla. Toki me sitäkin tehdään, mutta meidän työtiimi on aivan sekopäinen; välillä saatetaan juosta ympäri hotellia merirosvoasuissa huutaen merirosvohuutoja tai hyppiä vaatteet päällä uima-altaisiin. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että innostutaan vesi-ilmapallosotaan kesken päivän tai kyllästytään askarteluun ja tuhritaan lasten ja meidän naamat, kädet ja jalat sormiväreillä. Tähän mennessä mun päivät on koostunu mm. vesiliukumäissä laskemisesta, minigolffin ja rantalentiksen peluusta, rannalla hengailusta, peleistä ja leikeistä, tanssimisesta ja erilaisista merirosvoaktiviteeteista. Ainakin nyt ekojen viikkojen perusteella tuntuu, että tää on ihan mun juttu. Vaikka oon aina ihan rikkipoikkiväsynyt töiden jälkeen, on päivät niin hauskoja, ettei ne edes tunnu työltä.
 |
| Iltapäivällä ohjelmassa on aina merirosvoaktiviteetteja. Asukin valitaan luonnollisesti sen mukaan! |
 |
| Miniklubin sisustuspäivä. Piti saada mahdollisimman paljon tavaraa kulkemaan kerralla, jotta säästytään useemmilta reissuilta... Pöllittiin kuljetusta varten rullilla toimiva pyykkikori. Kuvassa aktiviteettitiimistä Sofia ja Anna. |
 |
| Saatiin aamupalalla idea pitää piknik miniklubissa, joten innostuttiin Sofian kanssa hamstraamaan buffetista ruokaa mukaan! |
Toissaviikolla saatiin vihdoin meidän puuttuva tiimiläinen, tanskalainen Natasha, paikalle. Päästiin vaihtamaan ensimmäistä kertaa kunnolla myös vapaalle. Tiistai-iltana meillä oli tiimi-illallinen; mukana oli siis meidän aktiviteettiopastiimin lisäksi myös kohteessamme työskentelevät oppaat. Tiimi-illalliselta jatkettiin vielä viihteelle keskustan baarikadulle. Näin ensisilmäyksellä Kusadasin baarit ei vaikuttaneet ollenkaan hullummilta. En tiedä, löytyykö täältä kauheesti isompia yökerhoja, mutta itse viihdynkin baareissa ehkä paremmin.
 |
| Kusadasin yössä. Kuvassa Natasha ja Anna meidän tiimistä. |
Keskiviikkona jatkettiin muutaman tunnin yöunilla tiimipäivään Jeeppisafarin merkeissä. Sää ei kuitenkaan suosinut meitä, kun monta viikkoa kestänyt helle vaihtuikin harmaisiin pilviin ja tuuliseen ilmaan. Jeeppien kyydissä hieman palelsi, mutta me ei annettu sen latistaa tunnelmaa. Jeeppisafari kesti useita tunteja, ajettiin vuoristossa kapeilla hiekkateillä ja maisemat oli todella hienot. Pysähdyttiin myös matkan varrella pienissä kyläkahviloissa sekä syömässä. Loppumatkasta ohjelmaan olisi kuulunut vielä pidempi pysähdys hiekkarannalla, mutta viileän sään vuoksi viivyimme rannalla vain kymmenisen minuuttia. Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut säästä huolimatta. Oli huippua päästä vihdoin tutustumaan paremmin myös oppaiden tiimiin, tullaan kuitenkin viettämään varmasti paljon aikaa kauden aikana yhdessä.
 |
| Simon, mä ja Natasha |
Torstaina meillä on aina vapaapäivä, joka sattui nyt mukavasti heti tiimipäivän perään. Ilma oli edelleen harmaa, joten keksittiin tyttöjen kanssa lähteä Izmiriin shoppailemaan. Izmir on yksi Turkin suurimmista kaupungeista, vain tunnin matkan päässä Kusadasista. Ikea oli alunperin ykköskohteena, sillä haluttiin ostaa omat lakanat yms. sälää huoneisiin, jotta tulis vähän kodikkaampi tunnelma. Itse innostuin kuitenkin shoppailemaan enimmäkseen vaatekaupoissa, sillä en ollut koko muutaman viikon täällä olon aikana päässyt pesemään pyykkiä, ja puhtaat vaatteet alkoi olla kortilla. Kaupat oli aika lailla samoja ketjuliikkeitä, mitä Euroopassakin joka puolella. Kun asuu samassa paikassa, jossa myös työskentelee, on hirmu rentouttavaa päästä välillä ihan toiseen ympäristöön. Tuli heti lomaolo, kun kierreltiin päivä Izmirissä.
 |
| IKEAN LIHAPULLIA<3 |
Izmirin reissun ostoksia:
 |
| Löysin marketista piltin korviketta :-) |
Viime viikko oli myös kohtuu rento ekoihin verrattuna, sillä ollaan jo päästy melko hyvään päiväjärjestykseen töiden kanssa. Mä ja Natasha oltiin Chill out -nuortenklubissa lastenklubin sijaan, ja koska ilta-aktiviteetteihin ei ollut riittävästi osallistujia, saatiin me viettää pari vapaailtaakin. Yks ilta keksittiin lähteä oppaiden asunnoille pesemään pyykkiä, ja juotiin siinä illan mittaan sit parit drinksut ja pelailtiin kaikennäkösiä pelejä. Seuraavana iltana meillä oli taas tiimi-illallinen, kun yhteistyöravintolamme Yukka kutsui koko Nazarin porukat syömään ja juomaan. Molemmat illat oli kyllä huippuhauskoja, meillä on ihan huikee opastiimi täällä Kusadasissa.
Juhliminen vei kyllä veronsa, ja parin tunnin yöunilla työpäivät tuntui loputtomat pitkiltä. Torstain vapaapäiväksi suunnitellut pitkät yöunet ja rannalla makoilu vaihtuikin Izmirin toimistoreissuun, kun yllättäen meidän tarvikin hakea passit ja työtä varten haetut oleskelulupapaperit ennen perjantain Alanyan lentoa. Kun paperit oli jonotettu, tulikin suunnitelmiin muutos, ja me lähdettiinkin bussilla kohti Alanyaa. Meillä oli siis siellä viime viikonloppuna uimaohjaajakoulutus, johon osallistui kaikki Nazarin ensimmäisen vuoden aktiviteettioppaat, elikkä sama porukka joka meillä oli ekalla viikolla koulutuksessa. Alanyaan matkustukseen kului koko perjantaita edeltävä yö, ja koko viikon univelat yhteen summattuna oli todella vaivan takana pysytellä perjantaina hereillä yhdeksän tunnin uimaopetusluennolla. Illalla lähes koko porukka lähti juhlistamaan jälleennäkemistä, mutta meikäläinen päätti ottaa kunnon unet, sillä seuraavana yönä oli tiedossa taas koko yön kestävä matkustusrumba takaisin Kusadasiin, jossa työt taas odotti aamulla heti kun päästiin perille.
Vaikka pari tyttöä meidän tiimistä on juhlinut heti perään tälläkin viikolla lähes joka ilta, oon itse mennyt nukkumaan aikaisin ja kirinyt kiinni viime viikkojen aikana kasautuneita univelkoja. Työ lasten kanssa vaatii täyden keskittymisen, ja työpäivistä tulee ikäviä jos väsyttää ja edellispäivän juhliminen painaa päälle. Oppaat on noin yleisesti melko bilettävää porukkaa, ja välillä tunnen itseni ihan mummoksi, kun valitsen ennemmin pidemmät yöunet ja aamusalin kuin villin bileillan.
Täällä tapahtuu koko ajan paljon, mutta yritän todella järjestää aikaa bloggailuun ja petrata myös kuvaamisen kanssa, niitä kun ei oo tullut nyt otettua juuri lainkaan viime viikkoina... Lisää kuvia on kuitenkin muiden kameroissa, ja pistän niitä tänne sitten jälkijunassa kun saapuvat mulle asti. Tähän mennessä nää pari postausta on olleet aikalailla arjen kuvausta, mutta jos teillä on jotain toiveita tai kysymyksiä, niin kertokaa ihmeessä! :-) Voin esimerkiksi joku kerta esitellä mun upean (krhm) asunnon tai tehdä meidän työstä kertovan postauksen.
Toivottavasti kaikilla teillä menee myös hyvin. Lähettäkää mulle ruisleipää ja salmiakkia.
<3: Kata
